Englanti on äidinkieltä [Marjatta Tarkomaa 16.11.2006 08:03]

Osaamistaso nousee aivan eri kategoriaan jos puhuu kiinaa

"Meillä virallinen kieli on englanti. Sitä pitää kaikkien pystyä puhumaan, ymmärtämään ja kirjoittamaan", sanoo Metso Oy:n henkilöstöjohtaja Taina Sopenlehto.

Käytännön kielitaito on tärkeä. Samaa viestiä lähettää Helsingin kauppakorkeakoulun kielten ja viestinnän laitoksen johtaja Tuija Nikko, joka toteaa, että englannin kielestä on tullut työelämässä itsestäänselvyys. Sitä koskevat jo lähes samat taitovaatimukset kuin äidinkieltä.

Teknillisen korkeakoulun kielikeskuksessa on laaja valikoima.

"Opiskelijat haluavat jo alkuvaiheessa valita kielensä suunnitellun uran mukaisesti " sanoo Kielikeskuksen johtaja Heidi Rontu.

Suuri osa Metson toiminnoista tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella. Ainakin esimieskunnan täytyy pystyä kommunikoimaan paitsi kansainvälisen verkoston kanssa myös puhumaan asiakkaille maassa X - englanniksi.

"Englannin kielen koulutusta annetaan meillä eri maissa paikallisesti," sanoo Sopenlehto. Opetuksessa korostetaan työssä tarvittavaa sanastoa, matkasanastoa ja myös paljon mainostettua small talkia. Äidinkielen ja englannin lisäksi olisi hyvä hallita jokin kolmas kieli.

"Teknillisellä alalla saksa on perinteisesti vahva kieli, ja se on edelleenkin tärkeä joillakin aloilla", sanoo Rontu.

Saksan rinnalle on TKK:ssakin noussut englanti. Muitakin kieliä on tullut kuvaan, kuten japani ja kiina. Kiinan suosio kasvaa jatkossa, Rontu uskoo.

Opiskelijat valitsevat kielen toisinaan koulutaustansa perusteella ja näin jatkavat jo hankitun kielitaidon syventämistä. Uusi kieli aloitetaan, jos halutaan oma osaamisen alue ja vahvempi asema työnhakijana.

Opiskelijavaihtoon lähteminen kehittää sekä alan teknistä tietoutta että kielitaitoa, monesti varsinkin jälkimmäistä.

Kauppakorkeakoulussa saksa on perinteisesti ollut muodissa ja on sitä edelleen. "Espanjan suosio on tosin lisääntynyt kaikkialla." sanoo Nikko.

Kauppatieteellisissä tutkinnoissa vaaditaan yleisesti kahden vieraan kielen osaamista. Nikko kertoo, että romaanisten kielten puolella opiskellaan usein monia kieliä samanaikaisesti: ranskaa, espanjaa, italiaa.

	"Teknillisellä alalla saksa on perinteisesti vahva kieli, ja on edelleenkin tärkeä joillakin aloilla."

Sen sijaan venäjän kielen valinneet keskittyvät nimenomaan pääkielen opiskeluun.

Metsossa on käynnissä portugalin kielen kurssitus. Portugalin ja espanjan taitoisista on kova kysyntä, koska Metsolla on toimintaa muun muassa Brasiliassa.

Toisaalta Sopenlehdon mukaan myös Aasian kielet ovat tulleet tärkeiksi: "Ihminen nousee osaamistasoltaan aivan eri kategoriaan, jos osaa jonkin verran kiinaa."

Euroopan vanhat valtakielet saksa ja ranska on hyvä osata, mutta ne eivät ole enää erikoisasioita. Vaatimustaso on siis tavallaan laajentunut.

Neuvottelutilanteessa saattavat kulttuuriset erot olla ratkaisevia. "Sopimus voi viivästyä tai jäädä kokonaan solmimatta, jos toisen osapuolen hienovaraisia viestejä ei osaa tulkita," Rontu sanoo.

TKK:n kieltenopetuksessa maan kulttuuriin perehtyminen on tärkeä piirre. Pelkän välineellisen kielitaidon oppiminen ei riitä, vaan on panostettava myös kulttuurin oppimiseen alkeista lähtien.

Myös äidinkielen taitoa on ehkä yllättävästi jouduttu pohtimaan. Rontu muistuttaa, että kunnollinen äidinkielen taito on välttämätön kuten muutkin kommunikaatiotaidot.

"Teknillisessä korkeakoulussa on nykyisin perustutkintoon kuuluvia äidinkielen opintoja, ja tämän lisäksi suositellaan viestinnän kursseja, joissa harjoitetaan suullista esitystaitoa. Hyvä äidinkielen ja viestinnän taito korreloi vieraan kielen taidon kanssa".

Kysymykseen, miten kielen opetus pysyy Kauppakorkeakoulussa ajan hermolla, Nikko vastaa, että laitos tekee myös tutkimusta eikä pelkästään opeta. Työelämän viestintätarpeita selvitetään kyselyissä ja laajemmissa tutkimushankkeissa. Näin opetuksen ajantasaisuus varmistuu.

Sopenlehdon mielestä käytännön kielikokemusta ei voita mikään. "Olisi hyvä, jos jossain vaiheessa pystyisi olemaan ulkomailla muutaman vuoden, siellä missä tarvittavaa kieltä puhutaan alkuperäiskielenä."

Sopenlehto painottaa, että jokainen työntekijä joutuu todella viestimään asioita vieraalla kielellä. Kielitaito on siis opittava tarpeita ja todellisia käyttötilanteita varten ja myös arvioitava niiden perusteella.

Työvälineitä kielitaidon mittaamiseen on toki olemassa. Nikko mainitsee eurooppalaisen viitekehyksen, jonka käyttö kielitaidon kuvaamisessa on viime vuosina yleistynyt sekä kouluissa että yliopistoissa. Se on uusi taitotasoluokitus, joka jakaa osaajat kolmeen ryhmään: A on peruskielitaito, B on itsenäinen kielen käyttäjä, C on taitava kielen käyttäjä.

Nikon mielestä yhtenäinen luokitus helpottaa kielitaidon arviointia, sillä pelkkä "hyvä taito" ei välttämättä kerro vielä riittävästi todellisesta osaamisesta.