"Hyvä työkaveri on kollegiaalinen ja arvostaa toisen ammattitaitoa ja työpanosta. Hän myös auttaa silloin, kun toinen pyytää apua. Hyvä työkaveri ei tuo henkilökohtaisia ongelmiaan työpaikalle ja rasita työyhteisöä niillä. Hyvän työkaverin kanssa välit ovat asialliset, avoimet ja ystävälliset, mutta työkavereiden kanssa ei tarvitse olla ’naimisissa’."
Ehkä työn ja vapaa-ajan rajan häilyvyys ja varsinkin kaupunkiyhteisöissä vapaa-ajan tukiverkoston puuttuminen aiheuttaa sen, että työkaverit ovat joskus tärkein tukiverkosto ja heiltä voidaan odottaa liikaa.
Silloin fokus on työpaikalla viihtymisessä ja ihmissuhteissa, vaikka sen pitäisi olla työnteossa.
Se, ollaanko työkavereiden kanssa vapaa-ajalla yhdessä, ei kerro työyhteisön hyvinvoinnista. Kyse on enemmän henkilökemioista. Jos oikeasti tuntuu, että ystävä löytyy työyhteisöstä, sitten ollaan myös vapaa-ajalla tekemisissä.
Työkavereilla on iso merkitys työhyvinvoinnissa: hyvät työkaverit ovat osa sosiaalista pääomaa, joka tukee työssä jaksamista.
Eläkevakuutusyhtiö Etera kampanjoi ihmisiä olemaan hyviä työkavereita. Työpaikan huono ilmapiiri voi pahimmillaan ajaa työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ei ole ihme, että ilmapiiriongelmat vaanivat työpaikoilla. Odotukset työkaveruudesta ovat kovin erilaisia. Toinen haluaa intensiivistä ystävyyttä, toinen kaipaa työasioihin keskittyvää ammattiyhteistyötä.
Eteran tutkimusten mukaan yksi toistuu: on tärkeää saada ammatillista apua tiukan paikan tullen. Yhteiset vapaa-ajan riennot tai murheiden jakaminen jääkööt niille, jotka sellaisia kaipaavat.
Työkaveruus parhaimmillaan merkitsee toisen huomioimista, huumoria, mukaan ottamista, keskustelua, yhdessä tekemistä, yhteistä aikaa, voinnin kysymistä, ongelmien ratkomista, erilaisuuden ymmärtämistä ja arvostamista.
Artikkeli on julkaistu Tekniikka&Talouden verkkopalvelussa 23.9.2010. Lisää työelämään liittyviä artikkeleita löydät Tekniikka&Talouden Työ-osiosta.
