Pääsin jo nuorena insinöörinä töihin, jossa minulla oli myös alaisia.
Olin erään keskisuuren metallialan yrityksen pääsuunnittelija 1980-luvulla ja oikein johtoryhmän jäsen.
Yrityksessä oli pari kuukautta aiemmin tapahtunut niin sanottu poikiminen eli suuri osa johtoporukasta oli perustanut oman yrityksen samaan kaupunkiin.
Meitä uudehkoja pomottajia oli täten useita. Eipä käynyt kateeksi toimitusjohtajaa, joka yritti saada orkesteria samaan tahtiin.
Yrityksen tuotantotilat olivat kahdessa erillisessä rakennuksessa. Ensimmäinen työpäivä jäi meikäläiselle muistiin siitä, että eräs alaisistani hävisi siihen toiseen halliin.
Näin ainakin minulle sanottiin, kun iltapäivällä etsiskelin Pekkaa.
- Tuonne se lähti kokoonpanoon jotain mittaamaan, eikä ole sen jälkeen näkynyt.
Myöhemmin kuulin, että mies oli nähty rantaremmissä melko huonossa kunnossa.
Tämä tapaus jäi harmittamaan minua; että näin hyvin lähti käyntiin tämän märkäkorvainsinöörin työsarka esimiehenä.
Kerro Uratien toimitukselle unohtumaton muistosi tai sattumus työpaikallasi, urallasi tai muuten työelämässä.
Juttuja julkaistaan Uratie.fi-sivustolla sekä Tekniikka&Talous-lehden Uratiellä.
Lähetä tarinasi Tekniikka&Talouden verkkopalvelun kautta täällä.
Pakoputken kannatinlaakeriksi
Toisella työviikolla tapahtui jotain sentään vähän keveämpää.
Kesken kahvitunnin eräs työnjohtajista huikkasi taukotilan ovelta vieressäni istuneelle tuoreelle ostajalle, että nyt pitäisi kiireesti tilata 10 paria sukkahousuja. Sano Matille (firman tsuppari), että hakee niitä heti seuraavalla lenkillä!
Kollega näytti vähän empivältä. Minäkin epäilin tässä olevan vanhan ”pakoputken kannatinlaakeri” -jutun. Eli että vanhat mestarit jekuttavat uutta työmyyrää pienellä käytännön pilalla.
Niin siinä sitten naureskelimme, että eipä taida tällä speksillä tilausta lähteä, kun ei deniereistäkään ole tietoa.
Iltapäivällä samainen työnjohtaja ilmestyi karjumaan käytävän toisella puolella olevan ostajan ovelle.
- Missä h...ssä ne sukkahousut viipyy? Matti ei kuulemma ole niitä tuonut!
Niin lähdimme minä ja uusi ostaja kumpikin maalaamon työnjohtajan kanssa tutustumaan sukkahousutarpeeseen.
Ja niin juttu selvisi: Yrityksessä käytettiin rysäpöksyjä maaleissa olevien epäpuhtauksien suodatukseen. Sukkahousut olivat kuulemma siihen vallan mainiosti sopivaa tekniikkaa!
Eli ei ollut pilaa se.
VIELÄKIN SUUNNITTELUALALLA
